torstai 20. marraskuuta 2014

''Elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä''

''... Kirjaavat vaiheeni kertoa mä voisin''

Ensimmäinen työviikko takana. Maanantaina meistä kukin suunnisti omalle työpaikallensa jännityksellä.

Ensimmäinen viikkoni Sacossa:

Maanantaina, kun astuin sisään liikkeeseen, kukaan ei tiennyt kuka olen. Kaikki oli hämillään ja niin olin minäkin. Kuitenkin parin minuutin istuskelun jälkeen Richard Ashforth (International Creative Director of Saco) tuli esittäytymään minulle.
Paikkojen esittelyn jälkeen Richard tuli ilmoittamaan minulle, että minun pitäisi leikata leikkausmallin tukka ja totta kai tartuin tilaisuuteen.
Heti kun pääsin salongin puolelle tajusin kuitenkin, että täällä asiat tehdään täysin eri tavalla kuin Suomessa.





Koko leikkausprosessin ajan muistan vain ajatelleeni, ettei minulla ole mitään hajua mitä minun tulisi tehdä.
Selvisin kuitenkin kunnialla leikkauksesta loppujen lopuksi. Maanantain jälkeen olin jo ihan varma, ettei tästä tule yhtään mitään, kun kotiin pääsin.

Tiistaina otin uuden asenteen ja päätin kokeilla vielä uudestaan jos asiat alkaisi sujumaan. Aamu sujui ihan hyvin. Tapasin Tommyn sekä Brettin, joka minulle paikan Sacosta lupasikin.
Kuitenkin yhtäkkiä homma karkasi käsistä ja mielialani laski, koska asiat ei sujunut niin kuin olin suunnitellut.
Työtehtäviini kuuluu lähinnä tiskaaminen, pyykkääminen ja muu siivoaminen.
Mietin jo vaihtavani paikkaa tai lähteväni jo suosiolla takaisin Suomeen.

Keskiviikkona kuitenkin asiat sai valoisamman puolen ja siitä lähin olen mennyt aina paremmalla mielellä töihin.
Torstaina minulle todettiinkin töissä, että ihan kuin olisin yhtäkkiä herännyt eloon. Olen tutustunut työkavereihini paremmin ja jokainen heistä on aivan ihana persoona!
Alkupuolen vaikeuksista huolimatta olen tällä hetkellä tyytyväinen etten vaihtanut paikkaa!

---------------------------------------------------------------------------------------------- Julia



Ensimmäinen viikkoni Salakossa:

Minun maanantaini oli hieman helpompi, sillä työni eivät vielä virallisesti silloin alkaneet. Työssäoppimisohjaajani ei ollut liikkeessä paikalla edellisenä lauantaina, joten olimme sopineet, että menen maanantaina allekirjoituttamaan sopimukset.

Ensimmäinen reaktioni taisi olla ''wow'', kun astuin sisään salonkiin. Siellä minua odotti herrasmies puku päällä. Täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan tormännyt yhtä positiiviseen ja iloiseen ihmiseen, kuin mitä pomoni Jimo Salako on.

Hetken rupattelun jälkeen Jimo kertoi, että hänelle oli tulossa juurikin asiakas Brazilian blow dry'hin ja jäin tottakai seuraamaan minulle uutta ja vierasta hiustenhoitoa iltapäivän ajaksi. Asiakkaan lähdettyä en kuitenkaan vielä itse malttanut lähteä, sillä paikalle saapui eräs salongin työnteikijöistä, johon jäin tutustumaan.

Minulle kuitenin kävi hieman nolosti. En tiennyt vielä siinä vaiheessa, että tämä kyseinen mies, joka tuli iloisesti juttelemaan minulle, oli paikan työntekijä, joten tarjosin hänelle tyytyväisenä hiustenleikkausaikaa. Nauruun tämäkin tilanne kuitenkin loppujen lopuksi päättyi.

Toistaiseksi olen tutustunut vasta kolmeen työntekijään, Jimoon,  Markkiin ja viime viikolla uutena työntekijänä aloittaneeseen Steveen, joka muuten värjäsi hiukseni ensitöikseen. Kiitos siitä!

Kuluneen viikon aikana olen oppinut mm. uusia leikkaustekniikoita. Samalla opin kuitenkin myös sen, että sillä ei ole väliä, vaikka tekisit asiakkaalle hiustenleikkuun jollain maailman hienoimmalla tekniikalla, jossei se sovi hänelle/et osaa sovittaa sitä hänen tyyliin. Vaikka tuo kuulostaa itsestäänselvyydeltä, se tuntuu kuitenkin unohtuvan monilta.

Täällä tukkia leikataan silloin täillöin myös kuivana, jotta nähdään heti miten leikkaus istuu asiakkaalle. Hiusten laatu on täällä hyvin erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

Toistaiseksi olen päässyt vain pesemään asiakkaiden hiuksia, mutta sekin korjaantuu aikanaan. Täällä on meinaan hieman erilainen tapa etsiä malleja opiskelijoille. Täällä on tapana tehdä flyereita ja mennä jakamaan niitä kaduille. Tällä tavoin opiskelija pystyy itse valitsemaan itselleen sopivia töitä nähdessään ihmiset hiuksineen kadulla jo etukäteen. Uusia kokemuksia ja toimintamalleja siis pukkaa!

Salako on kyllä unelmatyöpaikka! Viihdyn todella hyvin! Loppuun tiimiin tulen tutustumaan seuraavien viikkojen aikana.
Sitä innolla odotellessa!

--------------------------------------------------------------------------------------------Minna



Ensimmäinen viikkoni Decadencessa:

Olin käynyt jo lauantaina nopeasti kampaamossa, joten paikka ei ollut ihan vieras. Maanantaina menin kampaamoon yhdeksitoista, ja sain tutustua useampiin työntekijöihin. Ensin paikan omistaja, Slava, tutustutti minua talon tavoille ja kyseli minulta, mitä olen oppinut Suomessa ja mitä osaan tehdä. Maanantaina sain föönata kampaamon kosmetologin hiukset ja siivoilla muiden jälkiä. Heti tiistaina koittikin vapaapäivä.

Keskiviikkona leikkasin nukelle kerrostusleikkauksen ja torstaina oli vuorossa porrastettu polkka. Muuten päivät koostuivat lähinnä siivoilusta ja muiden työntekijöiden töiden seuraamisesta. Perjantaina pesin, föönasin ja viimeistelin pomoni hiukset, ja samalla sain erittäin yksityiskohtaista opetusta Samilta, eräältä liikkeen kampaajalta. Olin lauantainakin töissä, jolloin ilmapiiri oli paljon rennompi, koska omistaja ei ollut paikalla, ja asiakkaitakin oli vähemmän kuin arkisin. Olen saanut pestä monien asiakkaiden hiukset, ja samalla oppinut tuntemaan kampaamon tuotteita paremmin.

Saan tehdä näiden kuuden viikon aikana myös asiakkaita, joista ensimäinen tulee tämän viikon perjantaina. Muuten se ei jännitä kovinkaan paljoa, mutta kieli voi olla pieni haaste. Vaikka olen ollut englannissa aina melko hyvä, ja lukiossakin saanut hyviä arvosanoja, olen huomannut, että täällä kielen kanssa on ollut haasteita. Koska työpaikalla jokaiselle henkilöllä on erilainen aksentti ja monet puhuvat todella nopeasti, useasti on ollut tyhmä olo, kun ei ole millään ymmärtänyt, mitä toinen yrittää sanoa. Mutta kun on pyytänyt tarpeeksi monta kertaa toistamaan, niin kyllä asia on mennyt perille. Ja nyt toisen viikon puolivälissä huomaa, että olen tottunut muiden puhetyyleihin jo aika hyvin ja pystyn itsekin osallistumaan keskusteluihin paremmin.

Töissä on todella hyvä ilmapiiri ja kaikki työntekijät ovat erittäin mukavia! Olen varma, että tulen oppimaan näiden viikkojen aikana paljon ja viihtymään todella hyvin.

-----------------------------------------------------------------------------------------------Sofia


Vapaa-ajallamme olemme ehtineet käydä shoppailemassa (tottakai), tutustumaan kaupungin eri osiin, käyneet mm. Jamie Oliverin ravintolassa, eksyneet, käyneet katsomassa ilotulituksia ja jäädyttämään kuohuviinipullon,

Tässä muutamia otoksia reissuiltamme:



Katu kuvaa Oxford Streetiltä; Marble Arch jouluisissa tunnelmissa.


Lisää Oxfort Streetin jouluvaloja.



Näin meillä muuten nukuttiin ensimmäiset päivät! 


Metroasemien portaita juostessa kyllä kunto kasvaa!




...Lisää katukuvaa Bond Streetin lähistöltä.




Ensikerralla lisää ja tarkempaa tietoa meidän työpaikoista kuvien kera! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti